Saan välillä kyselyitä siitä, miten käsittelen kirjailijana saamaani kritiikkiä ja miten se vaikuttaa minuun. Tämä on mielestäni mielenkiintoinen aihe, ja siksi päätin purkaa ajatuksiani blogiin. Lähestyn aihetta puhtaasti kirjailijan näkökulmasta, mutta tekstin periaatteet ovat varmasti laajennettavissa muuallekin, sillä kritiikin vastaanottaminen ja käsittely ovat universaaleja asioita.

Osaan mielestäni nykyään vastaanottaa kritiikkiä melko hyvin. En silti väitä, että se olisi aina helppoa. Paljon riippuu myös kritiikin laadusta: onko se perusteltua ja miten se on muotoiltu. Kohdistuuko se oikeasti kirjaan vai minuun henkilönä? Henkilöön menevän kritiikin jätän yleensä heti huomiotta. Onnekseni saan sellaista varsin vähän.

Tekstin työstövaiheessa palautteen vastaanottaminen kuuluu työnkuvaan ja auttaa tekemään kirjasta paremman. Siksi suhtaudun kustannustoimittajan tai asiantuntijaesilukijoiden palautteeseen aina erittäin myönteisesti. Nyt tarkoitukseni ei kuitenkaan ole käsitellä tuon tyyppistä, työskentelyvaiheessa saatavaa kritiikkiä, vaan valmiista tuotteesta saatavaa arvostelua.

Karkeasti ottaen paremman kritiikinsietokyvyn voi mielestäni kasvattaa hyväksymällä seuraavat asiat:

1. Et voi kirjoittaa täydellistä tai virheetöntä kirjaa. Se ei vain ole mahdollista. Vaikka käsikirjoitus olisi oikoluettu sata kertaa maailman etevimpien kielinerojen toimesta, sinne jää aina virheitä: kirjoitusvirheitä tai jopa asiavirheitä. Näin vain on, ja mitä nopeammin hyväksyy tämän, sitä helpompi kielivirheistä huomauttelevaa palautetta on ottaa vastaan.

2. Kaikkia ei voi miellyttää eikä kaikkia tarvitse miellyttää. Kaikki kirjat eivät ole kaikille lukijoille, ja se on ihan ok. Enhän minäkään pidä kaikista lukemistani kirjoista! Jos joku siis sanoo, ettei pitänyt kirjasta, sitä ei pidä ottaa henkilökohtaisena loukkauksena.

3. Kun kirja on lähtenyt maailmalle, kirjailija ei enää omista sitä. Kirja herättää eri lukijoissa erilaisia ajatuksia ja tunteita ja jokainen tulkitsee sitä omista lähtökohdistaan käsin – eikä yksikään kokemus kirjan äärellä ole väärä, vaikka se olisi erilainen kuin mitä kirjailija itse tarkoitti. Kirjailija ei voi kontrolloida tulkintoja, joita kirjasta tehdään, eikä niistä näin ollen kannata loukkaantua.

4. Kirjaan kohdistunut kritiikki ei tarkoita, että olisi epäonnistunut kirjailijana.

5. Viimeisenä muttei suinkaan vähäisimpänä: kritiikistä ärsyyntyminen on myös ihan ok. Kirjailija on laittanut teokseensa paljon itsestään ja siihen liittyy valmiiksi vahvoja tunteita, eikä niitä voi yhtäkkiä sulkea pois, kun kirja on ulkona. Ärsyyntymistä ei kuitenkaan kannata purkaa kritiikin antajaan tai julkisuuteen, vaan suosittelen ränttäämään luotetuille ystäville. Jos sen jälkeen vielä ärsyttää, lue tämä lista uudelleen läpi (ja sillä kerralla oikeasti sisäistä askeleet =D).

Kaikissa näissä viidessä kohdassa auttaa myös huumori. Jos osaa suhtautua itseensä ja tekemiseensä huumorilla, pääsee yleensä helpommalla. Kritiikille altistuminen on myös vaikuttanut omaan käyttäytymiseeni niin, että huomaan antavani mielelläni positiivista palautetta kollegoille ja tuttaville heidän kirjoistaan/taiteestaan/tekemisestään. Positiivinen palaute nimittäin kantaa todella pitkälle, ja sen avulla kestää sitten myös sitä kritiikkiä.

On varmasti paljon muitakin tapoja oppia sietämään ja käsittelemään kritiikkiä, mutta nämä tässä listaamani periaatteet ovat auttaneet minua kritiikin hyväksymisessä. Toivottavasti näistä on muillekin jotain iloa.