Aina välillä minulta kysytään, miksi kirjoitan lastenkirjoja. Usein kysymys on vilpitön, joskus ihmettelevä. Jotkut näkevät lastenkirjojen kirjoittamisen kivana pikku harrastuksena, jota voi puuhastella Oikeiden Kirjojen – eli siis AIKUISTEN kirjojen – kirjoittamisen sivussa.

Myyntilukujen valossa lastenkirjojen kirjoittamisessa ei välttämättä olekaan järkeä. Esikoisromaaniani Operaatio Punaista kettua on myyty yli 20 000 kappaletta, mutta esikoislastenromaaniani Näkymätöntä Milannaa on myyty reilu 1600 kappaletta, tästä noin puolet äänikirjana. Käsittääkseni lasten- ja nuortenromaanien kohdalla luku edustaa aika normaalia tasoa.

Toisaalta kun katsotaan kirjastojen lainauksia, lanu-kirjat voivat päästä aika hyviin lukemiin. En vielä tiedä Milannan lainaustilastoja, saan ne lokakuussa, mutta kirjastoista olen kuullut, että kirjaa on lainattu paljon. Tämä ei ehkä rikastuta kirjailijaa (lainauskorvaukset yhdestä lainasta ovat siinä 30 sentin pinnassa), mutta tekee sen tärkeimmän, eli tuo tarinat lasten ulottuville.

Miksi sitten kirjoitan lastenkirjoja? Helpointa olisi vastata, että koska haluan. Ja sen pitäisi riittää. Mutta haluan tässä avata asiaa omalta kantiltani hieman enemmän.

Minä rakastuin kirjoihin itse jo lapsena. Rakastin lukemista, sitä tunnetta, kun pääsee sukeltamaan aivan uuteen maailmaan. Lukeminen on seikkailu, joka kantaa läpi elämän. Ilman lastenkirjallisuutta ei ole aikuisten kirjallisuutta, sillä kirjojen imu on opittava lapsena. Toki lukemisesta voi innostua myös aikuisena, eikä koskaan ole liian myöhäistä aloittaa! Mutta kovin ryntötyö lukemisen, lukutaidon ja etenkin innostuksen eteen tehdään lapsena. Ja silloin tärkeintä on se, että lapsi nauttii lukemisesta. Tutkimukset osoittavat, että eniten lasten ja nuorten lukuintoon vaikuttaa koti ja omien vanhempien/kasvattajien esimerkki. Luetaanko kotona lapsille ääneen, lukevatko vanhemmat itse kirjoja? Etenkin poikien lukuintoon vaikuttaa isän esimerkki.

Surullinen tosiasia on se, että lasten ja nuorten lukeminen on vähentynyt. On paljon sellaisia lapsia ja nuoria, jotka eivät lue lainkaan kirjoja. Moni muu asia kilpailee ajankäytöstä. Lastenkirjainstituutin tutkimuksessa lapset kertoivat, että lukevat kirjoja yleensä silloin, kun ei ole muuta tekemistä. Vähän lukeville iso merkitys oli hyvillä kirjavinkeillä.

Yksi merkittävä asia lasten ja nuorten lukemisen edistämisessä olisikin lasten- ja nuortenkirjallisuuden aktiivinen esillä pitäminen mediassa, kouluissa ja tietysti kotona. Sen sijaan, että media tasaisesti kirjoittaa lukutaidon rapautumisesta, se voisi säännöllisesti arvostella lasten- ja nuortenkirjoja – aivan kuten aikuistenkin kirjoja arvostellaan. Lanu-kirjoja ehkä lukevat eniten lapset ja nuoret, mutta niitä ostavat aikuiset. Siksi myös aikuisille on suunnattava informaatiota lasten- ja nuortenkirjoista.

Yksi positiivinen kehitys lasten ja nuorten kirjallisuuskulutuksessa on äänikirjojen suosion kasvu. Viime vuonna lasten- ja nuortenkirjojen kokonaismyynti kasvoi itse asiassa 7 prosenttia, ja etenkin vuonna 2020 ja 2021 äänikirjojen osuus kokonaismyynnistä on selvästi isompi kuin aikaisemmin. Koko kirjallisuuden vuosimyynnistä lasten- ja nuortenkirjallisuus on kuitenkin vain noin 20 prosenttia. Tilasto ei avaa tarkemmin myynnin jakaantumista genren sisällä, mutta itse veikkaan suurimman myynnin tulevan lasten kuvakirjoista. Niitä myydään ja luetaan paljon, mikä on ehdottoman hyvä asia. Mutta valitettavasti myyntimäärät ja lukeminen vähenevät merkittävästi, kun siirrytään kuvakirjoista lasten ja nuorten romaaneihin.

Äänikirjapuolella kasvupotentiaalia on varmasti paljon lisää niin lasten kuin aikuistenkin kirjojen puolella. Itse pidän tätä kehitystä positiivisena, sillä äänikirjat tuovat kirjallisuuden pariin sellaisia lapsia ja nuoria, jotka eivät muuten lukisi kirjoja. Silti kuunteleminen ei ole samanlainen toiminto kuin lukeminen, ja lukemista edelleen tarvitaan.

No mutta, palataan omaan haluun kirjoittaa lastenkirjoja. Olen jo alussa todennut, että taloudellisesti se ei ole järkevää tai ainakaan lastenromaaneilla ei voi elättää itseään (aika harva kirjailija muutenkaan tosin voi). Mutta koska itse sain lapsena (ja saan edelleen) lukemisesta paljon, haluan nyt kirjoittaa tarinoita, jotka voisivat samalla tavalla innostaa ja viihdyttää lapsia. Ja jos totta puhutaan, minulla on todella hauskaa ja jännittävää, kun kirjoitan lastenromaanejani! Se on seikkailu, suuri ja tuntematon, aivan mahtava kokemus itsellenikin.

Kirjailijalle parasta on aina saada innostuneen lukijan kommentteja. Aikuiset osaavat antaa ilahduttavaa palautetta, mutta lasten palautteessa on jotain aivan omanlaistaan. Esimerkiksi eilen kävin itse viemässä uusimman lastenkirjani Jakov Korina ja synkiön salaisuus eräälle nuorelle lukijalle, ja sain kuulla, kuinka hän silmät tuikkien kertoi siitä, miten jännittävää oli ollut lukea Näkymätön Milanna -sarjani kirjoja. Palautteesta tuli todella mahtava olo! Muistin taas, että juuri lasten takia tätä teen. Jos minä voin saada jossakussa nuoressa lukijassa aikaan tuollaisen innostuksen, kannattaa jatkaa kirjoittamista.

Mutta loppuun vetoomus aikuisille. Jos olet huolissasi lasten lukemisesta, tutustu lasten ja nuorten kirjatarjontaan, vie kirjoja lahjaksi läheisille lapsille ja nuorille ja ennen kaikkea LUKEKAA YHDESSÄ! Myös lukemaan jo oppineen lapsen kanssa voi lukea kirjoja ääneen. Aikuisillekin voi lukea kirjoja ääneen! Minun äitini lukee edelleen isälleni kirjoja ääneen säännöllisesti. Sieltä se omakin innostukseni lukemiseen on lähtenyt.

Jos kiinnostuit tutustumaan lastenkirjatuotantooni, tsekkaa tuotanto-sivu. Kirjoja voi myös tilata VIP-hintaan suoraan täältä.