Heti alkuun on tunnustettava, että tulipa valittua klikkiotsikko. Tämä blogi ei sentään ole mikään aukoton opas kirjan kirjoittamiseen, vaan pyrin kuvaamaan omien kirjojeni syntymistä hieman teknisemmästä näkökulmasta. Olen jo aiemmin kirjoittanut Kettu-kirjojeni juonen kehittelystä oman blogin.

Minulle kaikki alkaa juonesta. Joku voisi kuvitella, että eivätkö kaikki kirjat kautta historian ole lähteneet juonesta, mutta ei, eivät tosiaan. Joku kirjailija aloittaa henkilöistä. Tai jostain kohtauksesta, jonkin tietyn asian kuvaamisesta. Juoni voi tulla paljon myöhemmin. Minulle se tulee ensimmäisenä.

Juoni ei toki ilmesty minulle yhtenä selvänä kuviona, vaan kohtauksina ja välähdyksinä, joista on alettava keriä tarinaa auki. Kun alan työstää ensimmäistä versiota kirjasta, keskityn yleensä lähes ainoastaan juoneen. Tietysti jo ensimmäisellä kirjoituskerralla täytyy tietää, keitä päähenkilöitä kirjassa on ja millaisia he ovat. Silti siinä vaiheessa katselen heitäkin pelkästään juonilasien läpi. Miten tämä henkilö edistää juonta? Mikä hänen paikkansa on tarinan virrassa? Ensimmäisen käsikirjoitusversion tärkein funktio minulle on juonen kirjoittaminen. Yleensä ensimmäisen version valmistuessa juoneni on jo niin valmis, ettei se vaadi kummoisiakaan muutoksia seuraavilla kierroksilla – jotain pientä hienosäätöä toki. Tämä juonivetoisuus on vahvistunut kirjoittamisessani jokaisen kirjan myötä. Haluan, että tarina on valmis ensin.

Kun ensimmäinen versio lähtee kustannustoimittajalle, hän tarkastelee siitä rakennetta, rytmiä, tarinan toimivuutta sekä juonen kuljetusta. Jääkö jotain kohtia vielä auki? Onko jokin juonikäänne, joka ei toimi? Mikä tökkii, mikä taas on hyvää? Pitäisikö joidenkin lukujen järjestystä muuttaa?

Kun saan ensimmäisen palautteen, kirjoitan toisen version, jossa nämä yllä mainitut asiat hioutuvat paremmiksi. Toisessa versiossa siis juonen pitäisi olla jo täysin valmis. Yleensä näin kirjojeni kohdalla onkin. Seuraavalla kommenttikierroksella kustannustoimittaja kiinnittää huomiota ilmaisuun, kuvailuihin, yksittäisten kohtausten toimivuuteen ja jännitteeseen, dialogiin ja sen sellaisiin sisällöllisiin ja kielellisiin yksityiskohtiin. Ja jälleen kun saan palautteen, alan työstää kolmatta versiota. Tämä kierros on usein hinkkaamista. Silloin mietin sanoja ja lauseita, täydennän kuvauksia ja tunnelmia sekä pieniä yksityiskohtia. Ja hieron dialogeja, jotka ovat ehkä kirjan vaikein osuus (toimivan dialogin kirjoittaminen ei muuten ole helppoa!).

Kun saan tämän kirjoituskierroksen valmiiksi, käsissäni on käsikirjoituksen kolmas versio. Silloin puhutaan jo melko valmiista kirjasta. Sen jälkeen käsikirjoitukseen tehdään vielä aiempaakin tarkempi kielenhuollollinen oikolukukierros, jolloin kustannustoimittaja kyttää pilkkuja ja lauseenvastikkeita.

Yleensä kirjani vaativat siis kolme kirjoituskierrosta sekä niiden lisäksi lopullisen kielellisen oikoluvun. Tämä työskentelyjärjestys pätee kaikkiin kirjoihini, niin lasten kuin aikuisten. Kettu-kirjoissa lähetän eri asiantuntijoille lukuja luettavaksi yleensä silloin, kun työstän kakkosversiota. Silloin juoneen voi vielä tehdä muutoksia, joita asiantuntijoiden kommentit usein aiheuttavatkin. Asiantuntijat saavat siis luettavakseen version, jossa ei ole tehty kielellistä editointia. Minua sellainen ei haittaa, eikä minulla ole juuri minkäänlaista kynnystä näyttää keskeneräisiä tekstejä muille.

Ajattelen kirjan luomista usein kuin ihmisen rakentamista. Luuranko on kirjan juoni; se pitää kaiken kasassa. Ilman sitä ihminen eikä kirjakaan voi oikein olla olemassa (juonia on tietysti hyvin erilaisia, eikä kaikki ole vauhdikkaita tai kovin selviäkään, mutta silti ne voivat olla taitavasti rakennettuja). Luurangon päälle rakentuu lihakset ja jänteet, jotka kuvastavat kirjassa juonen ympärille rakennettua maailmaa, kuvailuja, tunnelmaa, ihmisiä ja heidän oikkujaan. Luuranko tarvitsee lihakset voidakseen liikkua. Siksi puhdas toiminnallinen juoni ilman mitään muuta jää tyhjäksi. Kaikki juonivetoiset kirjailijat eivät suosi pitkiä kuvailuja tai tunnelmointeja, eikä tarvitsekaan. Lihasten osuus voi olla esimerkiksi toiminnallisen juonen rakentaminen syvällisemmäksi osaksi maailmaa ja yhteiskuntaa; että toiminnan taustalla on muutakin kuin vain toimintaa. Jokin logiikka tai syvemmät perusteet, jotka sitovat toiminnan osaksi kirjan maailmaa ja hahmoja.

Viimeisenä tulee iho ja ihokarvat. Ne ovat kirjan viimeistely ja kielellinen hionta. Luuranko ja lihakset voivat olla vaikka miten erinomaisessa kunnossa, mutta jos viimeisestä vaiheesta luistaa, lopputulos lopahtaa. Ihoton ihminen näyttää aika karulta, samoin heikko ilmaisu ja kielivirheet tai viimeistelemättömät yksityiskohdat peittävät alleen kaiken muun hyvän, mitä kirjassa on (tässä kohtaa on huomautettava, että täysin kielivirheetöntä kirjaa ei ole koskaan julkaistu eikä tulla julkaisemaan).

Tässä siis kaikessa yksinkertaisuudessaan (no, ei sen toteuttaminen aina niin yksinkertaista ole!) kirjojeni tekninen syntyprosessi. Kirjoittaessa on tärkeää muistaa, että heti ei tarvitse eikä kuulukaan olla valmista. Ensimmäisessä ja toisessakin versiossa saa olla puutteita – tai vaikka viidennessä versiossa, riippuu täysin siitä, kuinka monta kierrosta kukakin kirjailija käsikirjoituksen parissa viettää. Esikoisromaanini Operaatio Punainen kettu vaati viisi uudelleenkirjoitusta, ja sen homman jälkeen totesin, että never again. Viisi kierrosta on minulle liian monta. Kolme kierrosta on sellainen määrä, että jaksan antaa kaikkeni jokaiselle kierrokselle, mutta viisi on liikaa. Siksi Punaisen ketun jälkeen päätin keskittyä kirjoitusprosessini hiomiseen, jotta kirjoittaminen ei olisi sellaista sekoilua, jota se välillä Punaisen ketun kanssa oli.

Tällä tekniikalla kirjoitan kaikki kirjani, ja koska tiedän jo suurin piirtein kauanko mihinkin vaiheeseen menee, voin suunnitella koko vuoden kirjoitusaikataulun ennakkoon. Se onkin välttämätöntä omalla tuotantotahdillani. Kovasta tahdista huolimatta olen tarkka siitä, etten päästä yhtään kirjaa käsistäni, ellen ole siihen täysin tyytyväinen. Mieluummin jätän julkaisematta tai lykkään julkaisua kuin hyväksyn omasta mielestäni keskeneräisen kirjan. Onneksi tähän asti olen saanut kaikki kirjat aikataulujen puitteissa valmiiksi, ja siihen luotan jatkossakin.

Kirjoittamisen iloa kaikille kirjailijoille ja kirjailijoiksi haluaville!