Blog Layout

Uusi elämä

Helena Immonen • toukok. 10, 2023

Olen ollut kokopäiväinen kirjailija kohta viisi kuukautta, ja vieläkin hymy nousee huulille, kun sanon sen ääneen. Ajankohta taiteilijaksi heittäytymiseen ei taatusti ollut paras mahdollinen: sähkönhinta oli juuri huipussaan, kun irtisanouduin virastani Puolustusvoimissa. Samoin asuntolainan korot nousivat kohisten, ruoka kallistui ja niin edelleen. Lisäksi viime syksy ja etenkin joulukuu oli kirjamyynnin kannalta katastrofaalisen huono – ensimmäinen joulukuu, kun joulumyynti ei tuonut nousua kirjakauppojen myynteihin.

 

Kokopäiväiseksi kirjailijaksi ryhtyminen on ollut kuitenkin vuosien haave ja konkreettinen tavoite, joten sen hetken yhteiskunnallinen tilanne ei lopulta vaikuttanut päätökseeni. Nyt oli oikea hetki minulle tehdä tämä muutos elämässäni, ja olen päätöksestä todella onnellinen. Viime vuosi oli töissä todella kuormittava, ja päivätyön lisäksi yritin suorittaa kirjailijan uraani. Minulla on myös pieniä lapsia, joten lapsiperhearki vie oman osansa vuorokauden tunneista. Käytännössä olen tehnyt kahta uraa rinnakkain vuoden 2018 kesästä alkaen. Siitä asti olen myös odottanut hetkeä, jolloin voisin heittäytyä kokonaan kirjailijan työn varaan. Pelkästään haaveilemalla se ei tietenkään olisi onnistunut: olen myös aktiivisesti tehnyt päätöksiä ja toimia sen eteen, että tämä olisi mahdollista. Kaikkein suurin mahdollistaja on ollut Operaatio Kettu -trillerisarjani menestys. Ilman sarjani menestystä päätös ei varmaankaan olisi taloudellisesti ollut mahdollinen, koska perheellisenä en voi heittäytyä puhtaasti apurahojen ja epävarmojen tulojen varaan. Toki tulot ovat nyt epävarmempia kuin virkasuhteessa, mutta tilanne oli joulukuussa ja on edelleen tarpeeksi vakaa, että uskalsin päätöksen tehdä. Kuukausittaiset bruttotulot ovat toki laskeneet viime vuodesta, mutta minulla on enemmän vapaa-aikaa ja elämänlaatuni on parantunut paljon. Kaikkea ei voi mitata rahassa, vaikka rahaakin on toki tienattava.

 

Millaista elämäni nyt sitten on kirjailijana? Työskentelen arkipäivisin noin kello 8.30–15.30. Tänä keväänä olen kirjoittanut trillerisarjani kolmatta osaa, Operaatio Napakettua, joka ilmestyy elokuussa. Se on vienyt suurimman osan ajastani. Operaatio Napaketusta ollaan myös suunnittelemassa kansainvälistä tv-sarjaa, mikä oli erittäin positiivinen uutinen heti näin uuden elämän alussa, ja vahvisti itselleni sen, että olen tehnyt oikean päätöksen. Piti uskaltaa päästää irti vanhasta, jotta uutta voi syntyä! Olen itse tiiviisti mukana tv-sarjan kehitystyössä ja käsikirjoittamisessa. Yhteistyö tuotantoyhtiö Ilkkas' Creative Studion kanssa on alkanut mainiosti.

 

Napaketun lisäksi olen kirjoittanut Jakov Korina ja kultainen naamio -dekkarifantasiaa, joka ilmestyy syyskuussa. Olen todella innoissani Jakovin uusista seikkailuista! Olen alusta asti visioinut Jakovista eräänlaista fantasiamaailman Hercule Poirotia, ja sarjan toinen kirja on mielestäni jo selkeämmin salapoliisikirja kuin ensimmäinen osa.


Olen myös mukana Aku Louhimiehen ja Andrei Alénin tuottamassa Konflikti-tv-sarjassa käsikirjoittajana yhdessä Akun, Andrein ja Jari O. Rantalan kanssa. Tämä projekti on tosin ollut käynnissä jo muutaman vuoden, joten tänä keväänä se ei ole minua työllistänyt yhtä paljon kuin aiempina vuosina. Sarjan kuvaukset alkavat nyt toukokuussa.

 

Tilanteeni kirjailijana on tällä hetkellä se, että töitä riittää: saan kirjoittaa oikeastaan niin paljon kuin haluan ja ehdin. Olen kuitenkin tehnyt päätöksen, etten venytä päiviäni. Ne työt, joita en ehdi työaikana tehdä, saavat jäädä tekemättä. Olen kuitenkin varsin tehokas tekstintuottaja, eli kirjoitan minimissään 5 liuskaa tekstiä päivässä, joten toistaiseksi ei ole tarvinnut jättää mitään tekemättä! Tykkään siitä, kun yhtä aikaa on käynnissä useita projekteja/tekstejä. Tänä keväänä työlistallani on ollut yhteensä kuusi eri projektia. Kaikista en voi vielä kertoa tarkemmin...

 

Olen myös päässyt kirjoittamaan novellin, mikä oli hauska kokemus, koska päätin kokeilla ensimmäistä kertaa elämässäni minä-kertojaa. Sain siis testata täysin erilaista tyyliä lyhyemmässä tekstissä. Novelli on osa Toiset 24 yötä jouluun -rikosnovellikirjaa (Tammi), joka ilmestyy lokakuussa.

 

Kaikkea jännää ja siistiä siis on meneillään! Viisi kuukautta kokopäiväisen kirjailijan elämää on vahvistanut minulle, että olen oikealla tiellä ja tehnyt oikeita päätöksiä. Elän unelmaani todeksi. Kiitos kaikille teille lukijoille, jotka teitte tästä mahdollista – toivottavasti ostatte, kuuntelette ja lainaatte teoksiani jatkossakin! Minä taatusti kirjoitan sekä aikuisille että lapsille (ja lapsenmielisille) kirjoja jatkossakin.


Kirjailija Helena Immonen, kuvaaja Mikko Rasila
Tekijä Helena Immonen 22 Jan, 2024
Miten kirja kirjoitetaan alusta loppuun? Mitä eri vaiheita omien kirjojeni kirjoittamiseen kuuluu? Blogissa pohdin kirjan kirjoittamista enemmän teknisestä näkökulmasta.
Kirjailija Helena Immonen viidakkomaisessa ympäristössä
Tekijä Helena Immonen 08 Dec, 2023
On tullut vuosi täyteen vapaan kirjailijan elämää, ja on aika summata ajatuksia. Vuosi on ollut varmaan elämäni paras.
Kirjailija Helena Immonen. Kuvaaja Mikko Rasila.
Tekijä Helena Immonen 28 Sep, 2023
Miten Kettu-kirjani syntyvät? Tekstissä avaan sotatrillerien kirjoittamista ja työskentelytapojani.
Tekijä Helena Immonen 23 Aug, 2023
Kirjailija saa paljon palautetta, josta osa on kritiikkiä. Miten käsitellä kritiikkiä niin, ettei se lannista?
Tekijä Helena Immonen 12 Jun, 2023
Haaveet ovat elämän voimavara, mutta miten niistä tehdään totta? Haaveiden toteuttaminen vaatii aktiivisia toimenpiteitä.
Tekijä Helena Immonen 23 Sep, 2022
Myyntilukujen valossa lastenkirjojen kirjoittamisessa ei aina ole järkeä. Silti jatkan lastenkirjallisuuden parissa sinnikkäästi. Miksi?
kirjailija Helena Immonen
Tekijä Helena Immonen 07 Dec, 2021
Kun annat lapselle kirjan, annat hänelle koko maailman. Minä olen kasvanut kirjojen keskellä ja lukeminen on ollut osa jokapäiväistä elämää. Kirjat ovat monella tavalla vaikuttaneet elämäni suuntaan.
Kirjailija Helena Immonen ikkunassa
Tekijä Helena Immonen 05 Aug, 2021
Kesäloma on vietetty ja kirjoittaminen jatkuu – ihanaa! Minulta ilmestyy ensi vuonna kolme kirjaa. Kolme! Välillä tuntuu etten oikein itsekään usko sitä. Reilu kaksi vuotta sitten minulla ei ollut yhtään ainoaa kustannussopimusta. Sitten sain ensimmäisen, toisen, ja nyt niitä onkin yhteensä jo viisi. Pakko nipistää itseäni… Minulla on tänä vuonna siis melkoinen kirjoitusurakka vielä edessä, mutta olen intoa täynnä. Toistaiseksi ei ole minkäänlaista paniikkia ilmassa. Katsotaan sitten loppuvuodesta, mikä on tilanne... Lastenkirjani Näkymätön Milanna kakkososa onkin jo aika hyvällä tolalla, tekstin puolesta ihan viimeistelyjä vaille valmis. Siitä tulee vauhdikkaampi kuin ykkösestä, ja on ollut hauskaa luoda uusia hahmoja sekä päästä sukeltamaan Näkymättömien kaupungin syövereihin syvemmin. Operaatio Punaisen ketun jatko-osa on työn alla. Tähän mennessä olen kirjoittanut ensimmäistä versiota noin kolmasosan. Juonilinjat risteilevät päässäni ristiin rastiin, ja yritän saada niitä asettumaan uomiinsa. Jatko-osasta tulee hieman erilainen, mutta maanpuolustus, turvallisuuspolitiikka ja realistiset, viime vuosinakin nähdyt, valtiolliset vaikuttamiskeinot säilyvät kiinteänä osana tarinaa. Tapahtumat eivät kuitenkaan keskity pelkästään Suomeen, vaan kansainvälisesti tapahtuu myös paljon. Kirjoittamisprosessi on nyt hieman erilainen. Punaisen ketun kohdalla minulla oli niin vahva visio siitä, että haluan kertoa suomalaisen reserviläisen tarinan sodassa. Kertoa, miten sota vaikuttaisi tavallisiin ihmisiin, yhteiskuntaan ja arkeen. Jatko-osaa työstäessä ajatukset on enemmän siinä, miten kirjoitetaan hyvä trilleri, jossa juoni nousee vielä seuraavalle tasolle. Ihmisiä ja inhimillisyyttä en kuitenkaan unohda! Katsotaan, mikä on lopputulos. Kirjoittaminen ainakin on kutkuttavaa, ja jälleen kerran minulla on työtä tukemassa joukko kovia asiantuntijoita ja ammattilaisia. Kolmas ensi vuonna ilmestyvä kirja on +9-vuotiaille lapsille suunnattu fantasiakirja, joka kertoo kotitontusta. En oikein tiedä mitä tässä vaiheessa voisin siitä kertoa. Ehkä sen, että kirjan aihio on muhinut minulla tietokoneen syövereissä useita vuosia. Olen kirjoittanut ensimmäiset 50 sivua muutama vuosi sitten, ja jo silloin tiennyt, että tässä tarinassa on minulle jotain aivan erityistä. Kirja on selkeästi fantasiaa, minkä kirjoittamisesta olen lapsesta asti haaveillut. Milannan luokittelen enemmän saduksi, vaikka fantasiaa sekin tavallaan on. Myös tämän kirjan kustantaa iki-ihana Kumma-kustannus. Näiden kirjojen lisäksi minulla on kolme muuta käsikirjoitusta enemmän tai vähemmän kirjoitettuna odottamassa vuoroaan. Tuntuu siltä, että kun olen koko elämäni odottanut tähän tilanteeseen pääsemistä, tarinat vain pulppuavat ulos ja vaativat tulla kirjoitetuksi. Ne ovat odottaneet vuoroaan sisälläni, ja nyt ne haluavat vapaaksi. Ja minä haluan antaa niiden elää! Joten huikean kirjavuoden 2022 jälkeenkin minulta on odotettavissa lisää kirjoja. Mutta ei mennä asioiden edelle. Nyt nautin siitä, mitä kirjoitan tänä vuonna.
Helena Immonen / kuva ©Petri Mulari
Tekijä Helena Immonen 14 Jun, 2021
Olen viime aikoina pohtinut kirjailijaidentiteettiä. Onko minulla sellaista, tai kuuluisiko minulla olla? Millaisena kirjailijana itseni näen ja onko sillä väliä, miten minut määritellään julkisuudessa? Kun palkitun sotatrillerini Operaatio Punainen kettu jälkeen minulta ilmestyi lastenromaani Näkymätön Milanna, moni ihmetteli genren vaihtoa. Ulospäin se tietysti helposti näytti sellaiselta, vaikka itse en ole koskaan ajatellut, että minun pitäisi olla jonkun tietyn tyylinen kirjailija tai keskittyä johonkin genreen. Päinvastoin ajattelen, että on hauskaa (ja haastavaa!) vaihdella tyylilajeja, enkä missään nimessä halua lukkiutua mihinkään tiettyyn genreen. Näkymätön Milanna oli kirjoitettuna jo ennen Punaista kettua, joten minulle lastenkirjani oli olemassa jo ennen sotatrilleriä, ja oikeastaan Ketun kirjoittaminen oli se genren vaihto. Alkuperäinen kirjailijaintohimoni onkin lasten- ja nuortenkirjallisuuden puolella, fantasiassa ja seikkailukirjoissa. Niitä itse ahmin lapsena, ja ahmin edelleen. Lasten seikkailukirjojen kirjoittaminen on ihan omanlaista kirjoittamista, siinä minulle ei tule kyllästymistä tai tuskastumista oikeastaan laisinkaan. Onneksi saan tätä tyyliä toteuttaa myös jatkossakin, sillä ensi vuonna minulta ilmestyy kaksi lastenromaania, jotka molemmat ovat fantasiaseikkailuja. Näiden lisäksi ensi vuonna ilmestyy Punaisen ketun jatko-osa, joten kirjoittamista tälle vuodelle riittää. Välillä tuntuukin ihan uskomattomalta, että saan kirjoittaa näin paljon! Ensi vuoden kirjat ovat siis jo selvillä, mutta sen jälkeen kaikki on jälleen avoinna. Se tässä onkin niin kutkuttavaa. Millaista haluaisin seuraavaksi kirjoittaa? Kirjoittaisinko perinteisemmän dekkarin, vai jotain aivan muuta? Varmaa on vain se, että kirjoittamista jatkan. Uskon vahvasti, että tulen jatkossakin kirjoittamaan ainakin fantasiaa/seikkailukirjoja. Olen myös onnekas, sillä minulla on kaksi kirjailijanuraani täysillä tukevaa kustantamoa: Docendo (CrimeTime) trillereille sekä Kumma-kustannus lastenkirjoille. Molemmat kustantamot ovat myös kannustaneet minua eri genrejen kirjoittamisessa. Muitakin kiinnostavia kirjoitusprojekteja on meneillään, mutta kerron niistä lisää tuonnempana. Mutta lopuksi ehkä vastaus otsikon kysymykseen: onko minulla kirjailijaidentiteettiä? Luulen että kiinnityn vahviten jännitykseen ja seikkailuun, sillä ne ovat läsnä oikeastaan kaikissa ilmestyneissä sekä työn alla olevissa teksteissäni. Voisin siis mieltää olevani seikkailukirjailija – tai vaikka seikkailija-kirjailija! Mutta pidätän itselläni oikeuden vaihtaa tästä vaikkapa hitaaseen, filosofiseen proosaan, mikäli siltä tuntuu.
Share by: