On tullut vuosi täyteen vapaan kirjailijan elämää, ja ajattelin summata hieman ajatuksia. Voin rehellisesti sanoa, että vuosi on ollut yksi elämäni parhaista. On toki vaikea verrata enimmäkseen kotona tapahtunutta kirjoittamista nuoruuteni matkustusvuosiin, joista minulla on myös todella ihania muistoja. Matkustelin parikymppisenä paljon ja asuinkin ulkomailla useaan otteeseen. Reissasin enimmäkseen yksin. Se oli täysin erilaista elämää kuin mitä nyt elän. Molemmille elämänvaiheille on paikkansa.

Nykyään nautin eniten siitä, kun saan olla kotona ja lähiluonnossa. Minusta on siinä mielessä tullut yhä enemmän isäni kaltainen – eikä se haittaa ollenkaan! En haikaile enää maailmalle tai matkoille. Päin vastoin, ajatuskin ulkomaanreissusta väsyttää.

Sen sijaan haluan seikkailla kirjoissa, ja niin olen tehnyt. Tänä vuonna olen lukenut paljon ja kirjoittanut paljon. Minulta ilmestyivät kirjat Näkymätön Milanna ja sisimanteri  (Kumma-kustannus), Operaatio Napakettu  (CrimeTime) sekä Jakov Korina ja kultainen naamio  (Kumma-kustannus). Ensi vuonna ulos tulee jopa neljä kirjaa, ja mukana on uuden sarjan avaus eli Purppurausvan animaagit  (Tammi), jonka ensimmäinen osa ilmestyy kesäkuussa ja toinen osa lokakuussa.

Kun katson tämän vuoden työkalenteriani, olen työstänyt yhteensä kuutta eri kirjaa. Näistä kuudesta osa on ollut tänä vuonna ilmestyneitä ja osa ensi vuonna julkaistavia. Kirjojen lisäksi olen työskennellyt kahden eri tv-sarjan käsikirjoitustiimissä ja osallistunut Operaatio Napaketun tv-sarjan suunnitteluun. Töistä siis ei todellakaan ole ollut pulaa. Olen tällä hetkellä todella onnellisessa asemassa, sillä voin kirjoittaa käytännössä niin paljon kuin vain ehdin eikä kustannussopimusten saamisessa ole ongelmaa. Olen luonteeltani nopeasti toimeen tarttuva ja tehokas. Jonkun mielestä kirjoitustahtini on järjetön, mutta minulle se on juuri oikea. Olen koko työelämäni ajan tottunut tuottamaan tekstiä – se on tapani olla tässä maailmassa. Hitaampi tahti saisi minut turhautumaan. Ideoita ja tarinoita työntyy minusta ulos jatkuvasti, ja jos en kirjoita niitä, aivoni menevät solmuun!

Mitenkäs sitten taloudellinen puoli? Tämän vuoden olen pärjännyt mielestäni hyvin. Vuosituloni tosin ovat tippuneet noin 30 prosenttia viime vuodesta, mutta olin varautunut pudotukseen. Veroprosentti laski luonnollisesti myös, joten nettona pudotus ei olekaan enää niin dramaattinen. Minulla oli varsin hyvin palkattu virka Puolustusvoimissa. On mielestäni luonnollista, että vielä aika aloittelevana kirjailijana en heti pääse samoille vuosipalkoille. Vapaan taiteilijan elämä on määritelmänsä mukaisesti vapaampaa mutta myös epävarmempaa kuin palkkatyöntekijän. Huippumyynti pitää käytännössä tehdä joka vuosi, eikä se todellakaan ole helppoa. Huomisesta ei koskaan tiedä, mutta itse ajattelen, ettei sitä silloin kannata murehtiakaan. Päin vastoin, huominen on enemmän täynnä mahdollisuuksia kuin uhkia.

Tässä ammatissa eletään vuosi kerrallaan. Nyt tiedän, että pystyn vielä ensi vuodenkin jatkamaan kirjailijan elämää. Kirjojani on tänä vuonna kokonaisuudessaan myyty yli 40 000 kappaletta. Suurin osa tästä myynnistä on toki äänikirjoja, joista maksettavat korvaukset ovat edelleen paljon pienempiä kuin painetuista kirjoista, mutta tulos on joka tapauksessa erinomainen.

Seuraava haaveeni on saada käännössopimuksia ja päästä näin ulkomaan markkinoille. Suurimmat toiveeni tämän suhteen kohdistan uuteen varhaisnuorille suunnattuun Purppurausvan animaagit -sarjaani, mutta mikään ei tietenkään ole varmaa eikä luvattua. Mitään taattua menestyksen reseptiä ei ole olemassa, vaan menestys on usein yhdistelmä kovaa työtä, ammattitaitoa ja sattumaa. Kaksi ensimmäistä on sellaisia, joihin voi itse vaikuttaa – kolmatta täytyy toivoa.

Kaiken kaikkiaan vuosi 2023 on ollut minulle ihmeellinen. Olen voinut paremmin kuin vuosiin, stressitasot ovat laskeneet ja olen nukkunut paremmin. Olen saanut kirjoittaa ja seikkailla tarinoissa, kulkea metsissä, tunnistaa lintuja ja sienestää. Miten onnelliseksi voikaan ihminen tulla suppilovahveroapajan löytämisestä tai puukiipijän bongaamisesta! Onni löytyy pienistä (ja samalla niin suurista) asioista.

Odotan innolla vuotta 2024, joka minulle tulee olemaan neljän kirjan vuosi. Toivon myös bongaavani valkoselkätikan lähimetsästä neljän vuoden tauon jälkeen.

Hyvää loppuvuotta ja joulun aikaa kaikille lukijoilleni. Nähdään taas ensi vuonna!