Loppuvuodesta 2023 kirjoitin blogikirjoituksen ensimmäisestä vuodesta vapaana kirjailijana. Tuosta on nyt aikaa melkein kolme vuotta, eli olen ollut kokopäiväinen kirjailija melkein neljä vuotta. Mitä näiden vuosien aikana on tapahtunut? Millaista työ on ollut? Puran vähän tuoreita ajatuksiani.

Näiden neljän vuoden aikana olen julkaissut 14 kirjaa, joista neljä on aikuisten kirjoja ja 10 lasten tai varhaisnuorten kirjoja. Minun piti tarkistaa lista kahteen kertaan, että itse uskoin luvun pitävän paikkansa, niin uskomattomalta se kuulosti! Mutta totta se on, olen julkaissut 14 kirjaa viimeisen neljän vuoden aikana ja 19 kirjaa yhteensä urani aikana.

Tuntuu, että vuodet ovat kuluneet vauhdilla. Olen edelleen sitä mieltä, että teen unelmieni työtä ja nautin tästä. En haluaisi enää palata päivätyöhön muualle. Vuonna 2023 kerroin, että vuosituloni tippuivat 30 prosenttia palkkatyöstä. Viime vuodet ovat olleet sen verran hyviä, että tuloni ovat nousseet suunnilleen samalle tasolle kuin ne olivat viimeisinä vuosina Puolustusvoimissa. Olen nykyiseen tasoon erittäin tyytyväinen, mutta tietenkin tulonmuodostus on hyvin epävarmaa ja vuosittaiset vaihtelut voivat olla suuria. Kirjamyyntiä ei voi ennustaa eikä aiempi hyvä myynti takaa tulevaa menestystä. Tästä huolimatta olen tyytyväinen tilanteeseeni.

Tuossa aiemmassa blogikirjoituksessa linjasin, että seuraavien vuosien suurin ammatillinen tavoite liittyy käännössopimuksiin ja ulkomaille pääsyyn. Tämä tavoite ei ole edennyt ihan toivomallani tavalla. Purppurausvan animaagit -sarjan kaksi ensimmäistä osaa on myyty Tanskaan ja ensimmäinen osa on siellä ilmestynytkin, mutta muuten käännösrintamalla on ollut hidasta ja vaivalloista. Siihen on varmasti monta syytä, mutta maailman epävarmuustila (taloudellisesti ja muutenkin geopoliittisesti) on yksi osatekijä. Kärjistäen kustantamot eivät ole valmiita ottamaan riskejä vaan haluavat varmoja myyntihittejä (kuka sellaisia voi edes luvata?). Monelle riski on jo se, että ottaisi tuntemattoman suomalaisen kirjailijan listoilleen.

Lastenkirjallisuuden puolella suurin ongelma on lukutaidon heikkeneminen ja lukemisen väheneminen. Nämä ongelmat eivät ilmene pelkästään Suomessa, vaan sama trendi on nähtävissä kaikkialla länsimaissa. Lastenkirjallisuus ei yksinkertaisesti myy enää yhtä hyvin kuin ennen, ainakaan uudet teokset. Klassikoita menee kyllä kaupaksi: Astrid Lindgreniä ja Harry Pottereita myydään hyvää tahtia.

Kotimaan markkinoilla sen sijaan menee hyvin. Tuntuu, että olen jo saavuttanut sellaisen aseman, että kirjojeni ilmestymistä odotetaan. Se on melko ihmeellinen tunne. Olen todella kiitollinen jokaisesta lukijasta.

Minulle on näiden vuosien aikana rakentunut melko tarkka vuosikello, jonka pohjalta työtäni teen. Jotta tällainen julkaisutahti on mahdollista, työn täytyy olla hyvin suunniteltua. Eniten työtäni rytmittää aikuisten trillerin ilmestyminen elokuussa. Aloitan aina uuden trillerin kirjoittamisen syksyllä, ja syyskuusta tammikuuhun keskityn enimmäkseen siihen. Lastenkirjani saattavat olla tuolloin loppusuoralla, joten teen viimeisiä editointeja ja taittovedosten oikolukua aikuisten kirjan rinnalla.

Kevät on paljon repaleisempi. Silloin työstän trillerin seuraavia versioita, mutta myös lastenkirjoja. Ensimmäisen version kirjoittaminen on kaikkein työläintä, joten pyrin siihen, että limittäin työstettävät kirjat ovat aina eri vaiheessa. En halua kirjoittaa useita ensimmäisiä versioita samaan aikaan. Niinpä vuosi jakaantuu niin, että syksyllä ja alkutalvesta kirjoitan trillerin ensimmäistä versiota ja keväällä sekä alkukesästä lastenkirjojen ensimmäisiä versioita.

Olen tarkka vapaa-ajastani. Se on varmasti merkittävin syy tehokkuuteeni. Kirjoitan arkipäivisin, en koskaan iltaisin tai viikonloppuisin. Näin pystyn työajalla keskittymään täysillä ja siten myös irtaantumaan työstä vapaa-ajalla. No okei, totta kai juonikuviot saattavat pyöriä päässä vapaallakin, eihän osaa aivoista voi sammuttaa, mutta en tee asialle mitään heti. Ideat saavat muhia rauhassa. Jos saan lenkillä tai sienimetsässä loistavan idean (tätä tapahtuu usein), palaan siihen aikaisintaan seuraavana päivänä työajalla.

Ihmisillä on kirjailijan työstä usein sellainen käsitys, että työ olisi pelkkää inspiraatiota tai spontaania luovuuden voimaa. Ehkä joillekin kirjailijoille näin onkin. Itse ajattelen, että kirjoittaminen on tuottavaa työtä siinä missä mikä tahansa muu tuottava työ, ja sitä voi tehdä täysin suunnitelmallisesti sekä järjestelmällisesti. Minä kaipaan arkeeni rutiineja ja aikatauluja – päiviä, jotka toistuvat samalla tavalla, mutta jättävät tilaa hetken mielijohteille. Minulle hetken mielijohteet tarkoittavat sitä, että saatankin kauniina päivänä lähteä metsään tai väsyneenä päivänä kirjoittamisen sijaan lukea. Pyrin tehokkuuteen, mutta pystyn tarvittaessa joustamaan päivän agendasta. Vahvat rutiinit, jotka joustavat tarvittaessa, ovat kirjailijan työni ehdoton perusta.

Kun katson uraani eteenpäin, tavoitteet ovat selkeät. Ensisijaisesti toivon voivani elää kirjailijan työllä loppu elämäni. Toissijaisesti toivon edelleen käännösmyyntejä ja ulkomaiden avautumista kirjoilleni. Aika näyttää, miten käy.