Olen puhunut kirjailijan tuloista paljon sosiaalisessa mediassa ja aihe kiinnostaa yleisöä. Usein summat tulevat kaikille yllätyksenä. Karu totuus on se, että suurin osa suomalaisista kirjailijoista ei voi kuin unelmoida elävänsä kirjailijan työllä. Kirjailijaliiton tutkimuksen mukaan liiton jäsenten kaunokirjallisesta työstä maksettu palkkio (mukana ei apurahoja) oli vuonna 2024 vain 3000 euroa. Siis koko vuoden palkkio, ei kuukauden. Tämän sulattelemisessa kestänee hetki.

Kirjailijaliiton jäsenkunta on tietenkin laaja-alaista. Ainoastaan 38 prosenttia jäsenistä on päätoimisia kirjailijoita, jotka eivät siis tee muuta työtä. Suurin osa tekee sivussa jotain muuta tai on jopa päätoimisesti muussa ammatissa. Itse en ole Kirjailijaliiton jäsen. Olen ollut päätoiminen kirjailija kohta neljä vuotta.

Kirjailijoiden tulot ovat olleet otsikoissa viime vuosina äänikirjabisneksen vallatessa alaa markkinoilla. Äänikirjoista maksettavat korvaukset ovat selvästi pienemmät kuin painetusta kirjasta maksetut, sillä äänikirjojen myynti perustuu ihan erilaiseen logiikkaan kuin painettujen kirjojen myynti. Käsittelen molempia aiheita tässä kirjoituksessani.

Suuresti arvostamani kollega Tommi Kinnunen mainitsi vastikään MTV:n haastattelussa saavansa painetusta kirjasta 3 euroa, mutta äänikirjasta vain 50 senttiä. Summat pitävät varmasti paikkansa, mutta usein tässä äänikirjakeskustelussa minua hieman häiritsee se, että tilannetta käsitellään dramaattisten esimerkkien kautta kuvaamatta tarkemmin markkinatilannetta ja syitä hintojen taustalla.

Avataanpa siis asiaa. Painettujen kirjojen hinnat sekä kirjailijoiden saamat osuudet niistä ovat vakiintuneet pitkän ajan kuluessa. Osuus perustuu siihen, että etenkin uutuuskirja myydään suhteellisen kestävällä hinnalla kirjakaupassa. Siitä kirjailija sitten saa oman osuuden, joka voi sekin kuulostaa pieneltä, mutta ei kerää samanlaista kritiikkiä.

Äänikirjojen markkinoita hallitsee Suomessa suoratoistopalvelut, joista ei osteta kappalehintaisia, yksittäisiä teoksia. Asiakas maksaa kuukausimaksua siitä, että saa kuunnella tai lukea tietyn tuntimäärän edestä kirjoja. Ja koska asiakas maksaa palvelusta aikaperusteisesti, myös kustantajalle maksetaan kirjojen kulutuksesta aikaperusteisesti. Ja näin ollen kustantaja tilittää kirjailijan osuuden saman periaatteen mukaisesti. Tässä mallissa lyhyiden kirjojen kirjoittajat eivät ole samalla viivalla pitkien kirjojen kirjoittajien kanssa. Vaikka kirjakaupassa näiden teosten hinnat saattavat olla aika lähellä toisiaan, äänikirjapalvelussa näin ei ole. Kirjailijan näkökulmasta tilanne voi tuntua epäreilulta, suoratoistopalvelun näkökulmasta luultavasti täysin loogiselta, ja palvelun käyttäjän näkökulmasta varmasti todella kätevältä.

En ota itse tässä kantaa siihen, onko liiketoimintamalli reilu. Haluan vain lukijan ymmärtävän, että äänikirjojen myynnin logiikka on erilainen kuin painettujen kirjojen myynnin logiikka. Äänikirjapalvelut eivät kilpaile asiakkaista kirjakauppojen kanssa vaan muiden suoratoistopalveluiden kuten Netflixin ja HBO:n kanssa. Olen jopa kuullut suomalaisten asiakkaiden valittavan siitä, että miten äänikirjapalvelu voi maksaa 16 euroa tai 20 euroa kuukaudessa, jos Netflixin saa kympillä. Siinä on asiakkaan näkökulmaa kerrakseen.

Kiistaton fakta on myös se, että äänikirjapalvelut ovat tuoneet uusia asiakkaita kirjallisuuden pariin. Siis asiakkaita, jotka eivät ostaisi painettuja kirjoja, mutta nyt saattavat kuunnella monta kirjaa kuukaudessa. Kirjailijana pidän tätä tavoiteltavana kehityksenä.

Mistä tulot koostuvat?

Mennäänpä takaisin kirjailijoiden tuloihin. Käsittelen tässä pelkästään kirjojen myyntituloista eli kirjailijan tekijänoikeuspalkkioista koostuvia tuloja. Kirjailijoilla on toki näiden lisäksi usein myös muita ammattiin liittyviä tuloja kuten apurahoja sekä esiintymispalkkioita.

Kirjailijan palkkio määräytyy karkeasti ottaen kolmesta asiasta. Kustannussopimuksessa sovitaan, mikä on kirjailijan saama osuus kustantajan saamasta myyntitulosta. Tähän prosenttiosuuteen kirjailija voi itse pyrkiä vaikuttamaan, vaikka monet kollegat kertovatkin, että prosenttien nostamisesta neuvotteleminen on usein vaikeaa ja kiusallista. Hyvin myyvillä kirjailijoilla on paremmat mahdollisuudet saada paremmat prosentit kuin vähemmän myyvillä kirjailijoilla, sillä kustantamo haluaa tietenkin pitää myyntihiteistä kiinni. Ymmärrän tämän, mutta silti minusta jokaisen kirjailijan kuuluu saada reilu prosentti huolimatta myyntiodotuksista (mikä ei tarkoita, että kannattaisin tasaprosenttia kaikille).

Kirjailijoiden yleinen prosenttihaarukka on 20–25. Kirjailijaliiton tutkimuksen mukaan prosentit tosin usein jäävät haarukan alapäähän. Osuus lasketaan kustantajan tulosta, ei siitä hinnasta, jolla kirjaa myydään kirjakaupassa (paitsi jos kyseessä on kustantamon oma kirjakauppa). Tietenkin sopimuksia tehdään valitettavasti myös alle tämän haarukan, mutta onneksi myös yli. Äänikirjojen prosenteissa on enemmän heittelyä, koska tuote on painettuun kirjaan verrattuna vielä nuori. Joissain kustantamoissa tarjotaan edelleen sinnikkäästi alle 20 prosenttia äänikirjasta. En suosittele suostumaan moiseen.

Useat kustantamot tarjoavat myös nousevaa prosenttia, eli kirjamyynnin kasvaessa kirjailijan prosenttiosuus kasvaa. Liiton tutkimuksen mukaan vain noin reilulla kolmasosalla kirjailijoista oli nouseva prosentti. Itselläni sellainen on kaikkien kustantamoideni kanssa. Tämä on mielestäni reilua jokaista osapuolta kohtaan. Mikäli myynti jää vaatimattomaksi, prosenttiosuus pysyy alimmalla tasolla. Jos myynti taas lähtee vetämään, saa kustantajakin enemmän tuloja ja silloin kuuluu kirjailijankin osuuden kasvaa.

Tästä päästäänkin seuraavaan kohtaan. Prosenttiosuutta enemmän kirjailijan myyntituloihin vaikuttava seikka on se, paljonko kirjaa myydään. Suurikaan prosentti ei lämmitä, jos kirja ei mene kaupaksi. Sama koskee tietenkin kustantajaa. Ei ole epätavallista sekään, että kirja jää tappiolliseksi. Melko usein painetun kirjan myynti saattaa jäädä 1000–2000 kappaleeseen, tai jopa alle tuhanteen. Tämä on valitettava realiteetti etenkin nuortenkirjojen kohdalla. Äänikirjat sen sijaan saattavat myydä vain joitakin satoja kappaleita.

Kolmanneksi tuloihin vaikuttaa tietenkin se, millä hinnalla kustantaja myy tuotetta eteenpäin jälleenmyyjille, koska siitä summasta määräytyy kirjailijan osuus. Tähän asiaan kirjailija ei voi vaikuttaa vaan kyse on kustantamon päätöksestä. Mutta toki kustantajakin haluaa lähtökohtaisesti saada tuotteelleen mahdollisimman hyvän katteen, jolloin alihinnoittelu ei ole järkevää. Vanhoja kirjoja saatetaan kuitenkin myydä melko pilkkahintaan.

Paljonko itse tienaan

Vieläkö jaksat pysyä mukana? Kirjoitus on pitkä, tiedän, mutta maali häämöttää. Viimeiseksi aion paljastaa omia myyntitulojani. Näiden esimerkkien valossa ehkä selkenee, miten paljon vaihtelua kirjapalkkioissa on ihan kirjailijalle itselleenkin.

Koska minulla on nouseva eikä kiinteä prosentti, seuraavat summat ovat laskettuja keskiarvoja. Haluan myös huomauttaa, että olen saanut hilattua palkkioitani ylös pikkuhiljaa, hyvässä hengessä kustantajan kanssa neuvotellen. Esikoiskirjailijana kappalekohtaiset korvaukset jäivät näistä melko kauas. Silti minullakin on iso ero aikuisten kirjojen sekä lastenkirjojen tulojen välillä. Tämä selittyy sillä, että trillerieni myynti on vain niin paljon suurempaa, että saamani prosenttiosuudet nousevat suhteellisen nopeasti.

Vuonna 2025 minulle on kertynyt tekijänoikeuspalkkioita seuraavista kirjoista (huom! Vaikka äänikirjoista maksetaan minuuttien perusteella, myynnit ilmoitetaan kappaleina):

Horros (kovakantinen kirja) 3,70 €/kpl
Horros (äänikirja) 1,15 €/kpl
Operaatio Tulikettu (äänikirja) 1,43 €/kpl
Tähtisyntyiset (kovakantinen kirja) 2,70 €/kpl
Tähtisyntyiset (äänikirja) 0,37 €/kpl
Kissojen valtakunta (kovakantinen kirja) 2,80 €/kpl
Kissojen valtakunta (äänikirja) 0,32 €/kpl

Äänikirjoista maksetut korvaukset ovat omasta mielestäni aivan liian alhaiset varsinkin lastenkirjallisuuden (ja vaikka runojen!) puolella. Tämä johtuu siitä, että lastenkirjat ovat lyhyempiä. Olen itse vakavasti miettinyt, kannattaako lastenkirjoista edes tehdä äänikirjoja, mutta toistaiseksi olemme kustantajien kanssa päätyneet ne tekemään.

Vaikka äänikirjakorvaukset ovat selvästi pienemmät kuin painetun kirjan korvaukset, kaikista myyntituloistani noin 60 prosenttia tulee äänikirjoista. Se johtuu siitä, että äänikirjojeni myynti on volyymiltaan vaan niin paljon suurempaa (nimenomaan aikuisten kirjojen kohdalla). Esimerkiksi Operaatio Kettu -sarjaa ei saa painettuna enää juuri mistään kirjakaupoista, mutta äänikirjoina niitä menee edelleen kymmeniä tuhansia kappaleita joka vuosi. Itse en tällä hetkellä voisi olla kokopäiväinen kirjailija ilman äänikirjoista tulevia tuloja.

Mitä ajatuksia kirjoitus herätti? Onko järjestely reilu vai ei?