Kirjailijaidentiteetti – onko minulla sellaista?
Helena Immonen • 14. kesäkuuta 2021
Olen viime aikoina pohtinut kirjailijaidentiteettiä. Onko minulla sellaista, tai kuuluisiko minulla olla? Millaisena kirjailijana itseni näen ja onko sillä väliä, miten minut määritellään julkisuudessa?
Kun palkitun sotatrillerini Operaatio Punainen kettu jälkeen minulta ilmestyi lastenromaani Näkymätön Milanna, moni ihmetteli genren vaihtoa. Ulospäin se tietysti helposti näytti sellaiselta, vaikka itse en ole koskaan ajatellut, että minun pitäisi olla jonkun tietyn tyylinen kirjailija tai keskittyä johonkin genreen. Päinvastoin ajattelen, että on hauskaa (ja haastavaa!) vaihdella tyylilajeja, enkä missään nimessä halua lukkiutua mihinkään tiettyyn genreen.
Näkymätön Milanna oli kirjoitettuna jo ennen Punaista kettua, joten minulle lastenkirjani oli olemassa jo ennen sotatrilleriä, ja oikeastaan Ketun kirjoittaminen oli se genren vaihto. Alkuperäinen kirjailijaintohimoni onkin lasten- ja nuortenkirjallisuuden puolella, fantasiassa ja seikkailukirjoissa. Niitä itse ahmin lapsena, ja ahmin edelleen. Lasten seikkailukirjojen kirjoittaminen on ihan omanlaista kirjoittamista, siinä minulle ei tule kyllästymistä tai tuskastumista oikeastaan laisinkaan. Onneksi saan tätä tyyliä toteuttaa myös jatkossakin, sillä ensi vuonna minulta ilmestyy kaksi lastenromaania, jotka molemmat ovat fantasiaseikkailuja.
Näiden lisäksi ensi vuonna ilmestyy Punaisen ketun jatko-osa, joten kirjoittamista tälle vuodelle riittää. Välillä tuntuukin ihan uskomattomalta, että saan kirjoittaa näin paljon!
Ensi vuoden kirjat ovat siis jo selvillä, mutta sen jälkeen kaikki on jälleen avoinna. Se tässä onkin niin kutkuttavaa. Millaista haluaisin seuraavaksi kirjoittaa? Kirjoittaisinko perinteisemmän dekkarin, vai jotain aivan muuta? Varmaa on vain se, että kirjoittamista jatkan. Uskon vahvasti, että tulen jatkossakin kirjoittamaan ainakin fantasiaa/seikkailukirjoja.
Olen myös onnekas, sillä minulla on kaksi kirjailijanuraani täysillä tukevaa kustantamoa: Docendo (CrimeTime) trillereille sekä Kumma-kustannus lastenkirjoille. Molemmat kustantamot ovat myös kannustaneet minua eri genrejen kirjoittamisessa.
Muitakin kiinnostavia kirjoitusprojekteja on meneillään, mutta kerron niistä lisää tuonnempana.
Mutta lopuksi ehkä vastaus otsikon kysymykseen: onko minulla kirjailijaidentiteettiä? Luulen että kiinnityn vahviten jännitykseen ja seikkailuun, sillä ne ovat läsnä oikeastaan kaikissa ilmestyneissä sekä työn alla olevissa teksteissäni. Voisin siis mieltää olevani seikkailukirjailija – tai vaikka seikkailija-kirjailija! Mutta pidätän itselläni oikeuden vaihtaa tästä vaikkapa hitaaseen, filosofiseen proosaan, mikäli siltä tuntuu.
Kun palkitun sotatrillerini Operaatio Punainen kettu jälkeen minulta ilmestyi lastenromaani Näkymätön Milanna, moni ihmetteli genren vaihtoa. Ulospäin se tietysti helposti näytti sellaiselta, vaikka itse en ole koskaan ajatellut, että minun pitäisi olla jonkun tietyn tyylinen kirjailija tai keskittyä johonkin genreen. Päinvastoin ajattelen, että on hauskaa (ja haastavaa!) vaihdella tyylilajeja, enkä missään nimessä halua lukkiutua mihinkään tiettyyn genreen.
Näkymätön Milanna oli kirjoitettuna jo ennen Punaista kettua, joten minulle lastenkirjani oli olemassa jo ennen sotatrilleriä, ja oikeastaan Ketun kirjoittaminen oli se genren vaihto. Alkuperäinen kirjailijaintohimoni onkin lasten- ja nuortenkirjallisuuden puolella, fantasiassa ja seikkailukirjoissa. Niitä itse ahmin lapsena, ja ahmin edelleen. Lasten seikkailukirjojen kirjoittaminen on ihan omanlaista kirjoittamista, siinä minulle ei tule kyllästymistä tai tuskastumista oikeastaan laisinkaan. Onneksi saan tätä tyyliä toteuttaa myös jatkossakin, sillä ensi vuonna minulta ilmestyy kaksi lastenromaania, jotka molemmat ovat fantasiaseikkailuja.
Näiden lisäksi ensi vuonna ilmestyy Punaisen ketun jatko-osa, joten kirjoittamista tälle vuodelle riittää. Välillä tuntuukin ihan uskomattomalta, että saan kirjoittaa näin paljon!
Ensi vuoden kirjat ovat siis jo selvillä, mutta sen jälkeen kaikki on jälleen avoinna. Se tässä onkin niin kutkuttavaa. Millaista haluaisin seuraavaksi kirjoittaa? Kirjoittaisinko perinteisemmän dekkarin, vai jotain aivan muuta? Varmaa on vain se, että kirjoittamista jatkan. Uskon vahvasti, että tulen jatkossakin kirjoittamaan ainakin fantasiaa/seikkailukirjoja.
Olen myös onnekas, sillä minulla on kaksi kirjailijanuraani täysillä tukevaa kustantamoa: Docendo (CrimeTime) trillereille sekä Kumma-kustannus lastenkirjoille. Molemmat kustantamot ovat myös kannustaneet minua eri genrejen kirjoittamisessa.
Muitakin kiinnostavia kirjoitusprojekteja on meneillään, mutta kerron niistä lisää tuonnempana.
Mutta lopuksi ehkä vastaus otsikon kysymykseen: onko minulla kirjailijaidentiteettiä? Luulen että kiinnityn vahviten jännitykseen ja seikkailuun, sillä ne ovat läsnä oikeastaan kaikissa ilmestyneissä sekä työn alla olevissa teksteissäni. Voisin siis mieltää olevani seikkailukirjailija – tai vaikka seikkailija-kirjailija! Mutta pidätän itselläni oikeuden vaihtaa tästä vaikkapa hitaaseen, filosofiseen proosaan, mikäli siltä tuntuu.
Miten suomalainen kirjailija voi menestyä ulkomailla? Kysyin tätä asiaa kahdelta menestyksen saavuttaneelta kirjailijalta, Timo Parvelalta ja Satu Rämöltä. Näin he vastasivat!
Mitä oikein voit enää Tuliketun jälkeen kirjoittaa? Tätä kysyi minulta eräs lukija taannoin. Kysymys oli ehkä hieman yllättävä, mutta ei ainutlaatuinen. Samansisältöistä palautetta olen itse asiassa saanut tänä syksynä useilta tahoilta.
Miten kirja kirjoitetaan alusta loppuun? Mitä eri vaiheita omien kirjojeni kirjoittamiseen kuuluu? Blogissa pohdin kirjan kirjoittamista enemmän teknisestä näkökulmasta.
On tullut vuosi täyteen vapaan kirjailijan elämää, ja on aika summata ajatuksia. Vuosi on ollut varmaan elämäni paras.
Miten Kettu-kirjani syntyvät? Tekstissä avaan sotatrillerien kirjoittamista ja työskentelytapojani.
Kirjailija saa paljon palautetta, josta osa on kritiikkiä. Miten käsitellä kritiikkiä niin, ettei se lannista?
Haaveet ovat elämän voimavara, mutta miten niistä tehdään totta? Haaveiden toteuttaminen vaatii aktiivisia toimenpiteitä.
Kohta viisi kuukautta kokopäiväisen kirjailijan elämää takana, ja vieläkin hymyilyttää joka päivä!
Myyntilukujen valossa lastenkirjojen kirjoittamisessa ei aina ole järkeä. Silti jatkan lastenkirjallisuuden parissa sinnikkäästi. Miksi?
Kun annat lapselle kirjan, annat hänelle koko maailman. Minä olen kasvanut kirjojen keskellä ja lukeminen on ollut osa jokapäiväistä elämää. Kirjat ovat monella tavalla vaikuttaneet elämäni suuntaan.
