Kesäloma on vietetty ja kirjoittaminen jatkuu – ihanaa!

Minulta ilmestyy ensi vuonna kolme kirjaa. Kolme! Välillä tuntuu etten oikein itsekään usko sitä. Reilu kaksi vuotta sitten minulla ei ollut yhtään ainoaa kustannussopimusta. Sitten sain ensimmäisen, toisen, ja nyt niitä onkin yhteensä jo viisi. Pakko nipistää itseäni…

Minulla on tänä vuonna siis melkoinen kirjoitusurakka vielä edessä, mutta olen intoa täynnä. Toistaiseksi ei ole minkäänlaista paniikkia ilmassa. Katsotaan sitten loppuvuodesta, mikä on tilanne...

Lastenkirjani Näkymätön Milanna kakkososa onkin jo aika hyvällä tolalla, tekstin puolesta ihan viimeistelyjä vaille valmis. Siitä tulee vauhdikkaampi kuin ykkösestä, ja on ollut hauskaa luoda uusia hahmoja sekä päästä sukeltamaan Näkymättömien kaupungin syövereihin syvemmin.

Operaatio Punaisen ketun jatko-osa on työn alla. Tähän mennessä olen kirjoittanut ensimmäistä versiota noin kolmasosan. Juonilinjat risteilevät päässäni ristiin rastiin, ja yritän saada niitä asettumaan uomiinsa. Jatko-osasta tulee hieman erilainen, mutta maanpuolustus, turvallisuuspolitiikka ja realistiset, viime vuosinakin nähdyt, valtiolliset vaikuttamiskeinot säilyvät kiinteänä osana tarinaa. Tapahtumat eivät kuitenkaan keskity pelkästään Suomeen, vaan kansainvälisesti tapahtuu myös paljon.

Kirjoittamisprosessi on nyt hieman erilainen. Punaisen ketun kohdalla minulla oli niin vahva visio siitä, että haluan kertoa suomalaisen reserviläisen tarinan sodassa. Kertoa, miten sota vaikuttaisi tavallisiin ihmisiin, yhteiskuntaan ja arkeen. Jatko-osaa työstäessä ajatukset on enemmän siinä, miten kirjoitetaan hyvä trilleri, jossa juoni nousee vielä seuraavalle tasolle. Ihmisiä ja inhimillisyyttä en kuitenkaan unohda! Katsotaan, mikä on lopputulos. Kirjoittaminen ainakin on kutkuttavaa, ja jälleen kerran minulla on työtä tukemassa joukko kovia asiantuntijoita ja ammattilaisia.

Kolmas ensi vuonna ilmestyvä kirja on +9-vuotiaille lapsille suunnattu fantasiakirja, joka kertoo kotitontusta. En oikein tiedä mitä tässä vaiheessa voisin siitä kertoa. Ehkä sen, että kirjan aihio on muhinut minulla tietokoneen syövereissä useita vuosia. Olen kirjoittanut ensimmäiset 50 sivua muutama vuosi sitten, ja jo silloin tiennyt, että tässä tarinassa on minulle jotain aivan erityistä. Kirja on selkeästi fantasiaa, minkä kirjoittamisesta olen lapsesta asti haaveillut. Milannan luokittelen enemmän saduksi, vaikka fantasiaa sekin tavallaan on.

Myös tämän kirjan kustantaa iki-ihana Kumma-kustannus.

Näiden kirjojen lisäksi minulla on kolme muuta käsikirjoitusta enemmän tai vähemmän kirjoitettuna odottamassa vuoroaan. Tuntuu siltä, että kun olen koko elämäni odottanut tähän tilanteeseen pääsemistä, tarinat vain pulppuavat ulos ja vaativat tulla kirjoitetuksi. Ne ovat odottaneet vuoroaan sisälläni, ja nyt ne haluavat vapaaksi. Ja minä haluan antaa niiden elää!

Joten huikean kirjavuoden 2022 jälkeenkin minulta on odotettavissa lisää kirjoja. Mutta ei mennä asioiden edelle. Nyt nautin siitä, mitä kirjoitan tänä vuonna.